tiistai 13. elokuuta 2013

Armas aika vai mite se meni

Tänään se si alkaa, opiskelu. Viimeinen vuosi, kirjoitus vuosi. Stressiä, paniikkia, epäonnitumistakin ehkä.

Jouduin juokseen bussiin aamulla. Jos se kuvaa tätä vuotta, tuun ilmeisesti tekeen kaiken taas viime tingassa. No niihä mä oon tehny aina, ja aina olen onnistunut.

Päivä on tänään, tai huomenna. Oloni on todella hyvä, näin hyvin minulla ei ole mennyt aikoihin. Puhun paljo enemmän mitä pyytelen anteeksi kaikilta, koska en tottunut tuollaisiin puhetulviin.

Kaiken hyvänolon keskeltä nousee ahdistus, jännitän alkavaa kouluvuotta, kirjoituksia. Ahdistus pitää minut maanpinnalla, ilman sitä leijuisin huolettomana elämässä, vailla muistutuksia epäonnistumisen mahdollisuudesta.

Kirjoitan tätä bussissa kohti koulua, puran ajatukseni, etten ole sekava kavereiden kesken. Pitkästä aikaa uskallan sanoa, että luotan itseeni. Pitkästä aikaa luotan siihen, että voitan masennuksen, minä SELVIÄN.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti