lauantai 17. elokuuta 2013

Kysymyksiä vailla vastauksia

Olen sanaton. En tiedä enää. Tyhjyys.

Mitä minä tunnen? Miten mulla menee? Hyvinkö, kun en mieti itsemurhaa? Normaalisti, kun en ole iloinen mutten surullinenkaan? Minähän itken, eikö minun pitäisi siis olla surullinen? Olenko minä surullinen? Enkö tunnista enää itsestäni mitään? Onko minulla ylipäätään tunteita enää, vai olenko turruttanut ne jottei minuun enää sattuisi?

Kysymyksiä. Missä vastaukset? Miksei kukaan tiedä? Miksei kukaan kerro minulle mitä tehdä? Eikö kukaan muukaan tiedä?

Olen hukassa. Eksynyt. Yksin. Onko se minun kohtaloni? Olenko loppuelämäni ajan tunteeton, hukassa mielessäni, kadottanut mielenkiinnon elämään?

Ei kukaan hyödy tästä, miksi masennus on olemassa? Onko tämä masennusta? Kuvittelenko vain, leikinkö terillä vain huvikseni? Mitä jos olenkin vain väsynyt, jos minulla ei olekaan masennusta?

Jos Jumala on olemassa, Hänellä on vielä sairaampi huumorintaju kuin minulla. Minä haluaisin vastauksia. Leikkiikö Hän elämälläni, pitää minua pilkkanaan? Miksen saa edes Häneltä apua?

Mitä olen tehnyt väärin ansaitakseni tämän paskan niskaani?


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti