lauantai 3. elokuuta 2013

onneksi minulla on maailmani

Viha. Loukkaantuminen. Pettymys. Häpeä. Kuolemanhalu. Yksinäisyys. Tarpeettomuus. Syyllisyys.

Viillän. Luulin selviäväni, en tiennyt mitä hetken päästä tapahtuisi. En valehdellut, mutta anteeksi. Olisi pitänyt puhua, en halunnut häiritä. En syyllistä.

Tottuneesti viillän ja saan veren vuotamaan. Olen kuplassani, poissa muiden lähettyviltä, mutta vahdin kuitenkin muiden liikkeitä, vältän jäämästä kiinni. Minä haluan viiltää tämän vihan, katkeruuden pois.

Nyt minä viillän, nautin hetken olostani, toivon että se jatkuisi pidempään. Ehkä se jatkuukin tuonpuoleisessa. Ehkä pääsen sinne. Jo tänään. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti