Pian

Kerroin suunnitelmani mummulle, vaikkei hän sitä varmaan kuullutkaan. Nyt se tuntuu paljon todellisemmalta. Itkin puoli tuntia kun pääsin mummun haudalle, kerroin suunnitelman ääneen itkun välistä. Minun on niin ikävä häntä, haluan vain päästä takaisin hänen luokseen.

Kuvittelen tilanteet ilman minua, miten äiti herää aamulla ja keittää kahvit herättämättä minua, miten hän tekee vähän liian vaikean sudokun itse kysymättä minulta.
Kuvittelen, kuinka kaverit juttelevat koulussa ruokailussa, kuinka he myöhästyvät tunneiltaan ja keksivät opettajille tekaistuja selityksiä opolla käymisestä.
Kuinka opettajat raivostuvat myöhästyjille, kuinka he hiljaa mielessään jo tietävät ettei tuo oppilas osaa ainetta tarpeeksi hyvin ja yrittävät opettaa paremmin.
Kuinka psykologi saa auttaa uutta ihmistä 4 uudella ajalla, koska minä en jaksanut, kuinka hän voi antaa samaa tukea toiselle sitä tarvitsevalle, mikä minutkin auttoi kevään yli.

B, S, K, E ja A, teidän elämästänne tulee parempi. Olen todella pahoillani teille siitä, että tutustuin teihin, tämä piipahdus elämässänne oli väärin teitä kohtaan, saatte turhaa surua minun vuokseni. Teidän pitää ymmärtää, minä yritin, en vain jaksanut. Olin liian heikko, liian ujo, liian herkkä.

Päivä ei ole vielä tänään. Se on pian. Enää hetken olen täällä ja aion nauttia ajastani niin paljon kun vain pystyn. Aion sopia kaikki erimielisyydet, aion pyytää anteeksi, kertoa kuinka tärkeitä läheiseni minulle ovat, halata heitä vielä viimeisen kerran.

Musiikkia. I'm not insane.