Häpeän itseäni. Olen pettynyt itseeni. Minkä helvetin takia? Itsekin tiedän, olen sairas, en fyysisesti, mutta tämä väsyttää minua kuitenkin. Minulla on oikeus nukkua väsymystäni pois, miksen nukkuisi kun yön kuitenkin taas kerran valvon.
Kuitenkin minua hävettää laiskuuteni, teen väärin muita kohtaan, kun en tee mitään. Olen niin helvetin laiska, etten jaksa edes hakea ruokaa itselleni, vaikka kauhea nälkä onkin. Aamulla söin, ahdistuksessani oksensin senkin.
Käytännössä olen koko päivän vain maannut sängyssä, välillä koittanut nousta, mutta todennut olevani liian uupunut vieläkin, kaatunut takaisin ja itkenyt saamattomuuttani. Tiuskinut kaikille, käskenyt jättää minut rauhaan, sain R:nkin suututettua, sitä ei usein tapahdu.
Huomenna on parempi päivä. Minä tappelen itselleni paremman päivän. Ei muuta kuin lääkkeitä naamaan ja venaan huomista. Minähän en kesken kaiken luovuta.
Musiikkia. Koko päivä täyteen musiikkia. Positiivisuutta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti