maanantai 20. tammikuuta 2014

Yksi kymmenestä

Mieleni on todella kieroutunut.

Ajattelen asiat usein englanniksi, joskus ruotsiksi tai espanjaksi, vaikka kaikkien niiden kursseista olen päässyt juuri ja juuri läpi. En todellakaan ole hyvä kielissä, mutta silti ajattelen asiat usein muilla kielillä.

Aloin pari tuntia sitten miettimään, mitä kirjoittaisin. Mitä tästä päivästä jäi mieleen, mitä olen tänään ajatellut, mitä olen tuntenut. Yksi sana.

Pettymys. Jatkoa pettymykselle on se,  etten osaa kirjoittaa sitä kuten ajattelin eli englanniksi.

Mieleni on todella kieroutunut. Tein äsken viisi matikan tehtävää, vain koska oli olo, että osaan ja jaksan nyt. En viiltänyt, vaikka halusin, koska tiesin etten tarvitse sitä.

Eikö minun pitäisi olla ylpeä itsestäni?  Ylpeä, ei pettynyt?

Ainut asia, josta tunnen jotain, on aamun fysiikan tunti, jonne en jaksanut mennä vaan jäin sänkyyn nukkumaan. Kaiken kunniaksi en saanut enää edes nukuttua, vaan pyörin sängyssä 3 tuntia horroksessa ennen kuin nousin ylös vittuuntuneena itseeni ja unenlahjoihini.

Yksi huono asia ja olen koko päivän pettynyt itseeni.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti