Viimeinen lomapäivä.
Viimeinen päivä toisten ihmisten seurassa 24/7.
Viimeinen päivä niin, että minulla ei ole hetkeä, jolloin voisin viiltää, koska joku on aina seurassani.
Stressaan koulua. Minulla on kolme 8 aamua, ma, ti ja pe. Stressaan jo valmiiksi, etten herää tarpeeksi aikaisin. Tai jos herään, tahtoni ei välttämättä jaksa nostaa minua ylös.
Pelkään myöhästyväni tunneilta, kuten aina. Nyt kolmesta myöhästymisestä vain tulee poissaolo, eikä minulla ole varaa lentää kursseilta.
Stressaan kavereiden näkemistä. Tai sitä, ettei niitä enää ole. En ihmettelisi ollenkaan, mikäli jäisin yksin.
Olen koko loman ajan erakoitunut. En ole tainnut loman aikana ottaa itse yhteyttä kehenkään, toisten yhteydenottoihinkin olen vastannut vaihtelevalla menestyksellä mielialan mukaan.
Olen käyttäytynyt helvetin ylimielisesti. Ajatellut, että kaverit ymmärtävät kyllä jatkuvan oikutteluni.
"Olen masentunut, minulla on oikeus olla täysi kusipää."
Eikä ole. Olen ihminen siinä missä muutkin. Oikeastaan, olen vielä alempiarvoisempi ihminen, kuin muut. Olen masentunut, minun pitäisi olla kiitollinen, että minulla ylipäätään on/oli kavereita. Masennus yksinäänkin tekee minusta rasittavan. Kun siihen lisätään oikutteluni, olen todellinen kusipää.
Stressaa, väsyttää, ahdistaa, vituttaa.
Viimeinen päivä ilman viiltelyä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti