Pääsin 16 aikaan kämpälle.
Viimeisen 7 tuntia olen pystynyt miettimään vain yhtä asiaa selvästi.
Voisin viillellä. Olen yksin. Voisin viiltää.
Tai oikeastaan. En halua viiltää. En halua lisää rumia arpia kehooni. En halua satuttaa itseäni enää kivun vuoksi.
En vain tiedä miten muuten voisin purkaa tämän. Minun pitäisi saada puhua, mutta en halua puhua kavereille tai äidelle. Haluaisin puhua jollekin ammattilaiselle.
Mutta seuraava mahdollisuus on vasta ensi viikolla.
Päätä särkee.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti