torstai 9. tammikuuta 2014

Rikkoja

Kirjoitin. En puhunut.

En puhunut, ja nyt tunnen itseni petturiksi.
Valehtelija.
Luuseri.
Selkärangaton.
Idiootti.
Luovuttaja.

Kaksi oikeassa, kuusi vasemmassa.

Minun piti puhua, etten viiltäisi. Minulla piti olla jokin asia, jonka avulla voisin välttää viiltelyn.

En pysty ajattelemaan muuta kuin äiden ilmettä, kun hän huomaa viillot. Tai kun psykologilla kerron viillelleeni. Äite on aivan varmasti pettynyt minuun. Yksi asia, enkä pysty siihenkään.

Pettymys.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti