Totuttelua

Tajusin juuri. Minulla ei enää ole niitä kahta kaveria, joille puhua ennen kuin viillän. Minulla on yksi kaveri, L, enkä hänellekään haluaisi vuodattaa pahaa oloani, koska hänellä tuntuu nyt menevän taas heikommin.

Yksi kaveri, jolle voin puhua suurimmista asioista.
Toinen kaveri, jonka kanssa voin viettää aikaa sekä vapaalla että koulussa, ja jolle voin puhua pienemmistä asioista.
Kolmas kaveri, jonka kanssa voin tekstata, mutta johon en oikein enää luota.
Neljäs, viides, kuudes, seitsemäs kaveri, joiden kanssa voin viettää aikaa, etenkin koulussa.
Kahdeksas kaveri, josta en enää tiedä, voinko kutsua häntä kaverikseni.
Yhdeksäs kaveri, jota en enää saisi kutsua kaverikseni.

Sekavaa. Sitähän elämäni taitaa olla.

Siihenkin varmaan tottuu.