Heti, kun lopetan keskittymästä johonkin.
Itsemurha.
Viiltely.
Lääkkeet.
Olen niin yksin tämän kanssa. Tuntuu, ettei kukaan usko, kun lähetän hätähuudon, "Haluun kuolla".
Olen niin yksin. Kukaan ei tunnu muistavan minua, jollei tarvitse jotain.
Tarvitsisin sen yhden syyn, jonka vuoksi elää. Sen, että joku kaipaisi minua, joku sellainen, joka ei ole ottanut minua tosissaan.
Joku, joka olisi tajunnut että "hei, sullahan on oikeesti paha olla, ja mä haluun auttaa sua eroon siitä".
Revin vanhat arvet auki. Veri vuotaa ja nautin siitä.
Hannibalissa oli mies, joka leikkasi uhreille siivet heidän selkänahoistaan. Pystyisinkö siihen? Leikkaamaan itselleni siivet?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti