Mä en taaskaan ymmärrä itseäni.
"Mun on vaa nii paha olla.
Anteeksi."
Anteeksi."
Pyörin parin tunnin ajan todella syvällä. Mielessä oli vain itsemurha. Halusin todella kuolla, lopettaa tämän turhuuden. Itkin hiljaa, etten häirinnyt muita. Revin arvet auki.
Jotenkin sain pidettyä itseni kurissa. En vetänyt yliannostusta enkä viiltänyt. Sen sijaan lopulta tuli niin paha olo, että ahdistus riistäytyi käsistä. Paniikkikohtaus. Purin, raatelin ja kynsin itseäni. Lopulta kuristin itseäni, kunnes taju katosi.
Aamulla herätessä ensimmäisenä tuli päänsärky. Sitten vitutus ja häpeä. Kaulan ympärillä on edelleen tummahko, arka läntti. Onneksi kurkku on muutenkin kipeä niin voin huoletta pitää huivia koko päivän.
Olotila on päivän ajan ollut ihan hyvä. Illalla, kun pääsin kämpälle, tuli pienoinen itkukohtaus ja viimeisen tunnin ajan on ollut kyllästynyt olo, mutta muuten päivä on ollut hyvä.
Kyllä tämä tästä. Olen taas pystyssä, valmiina kiipeämään ylös kuopastani.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti