Mieleni hävisi. Pakotin itseni katselemaan X-Man maratonin. Ilman terää.
Nyt olen taas mieleni armoilla. Seuraavan 4-10 tuntia mieleni saa tehdä mitä haluaa, enkä voi hallita sitä mitenkään.
Painajaiset alkoivat taas.
Hän ilmestyi taas uniini ja teki niistä painajaisia.
Isku toisensa jälkeen. Uni toisensa jälkeen. Uudelleen ja uudelleen.
Aamulla heräsin, kun en saanut happea. Kuristin itseäni. Unessa päätäni pidettiin vedenpinnan alla.
En nähnyt Häntä, mutta tiesin, että se oli Hän. Se päästi Hänet vapaaksi.
Odotan sitä hetkeä, jolloin Hän avaa jälleen suunsa puhuakseen. Odotan ja samalla pelkään sitä hetkeä.
"Tapan sinut eikä kukaan osaa epäilläkään minua. Kaikki pitävät sinua syyllisenä. Olet vain uusi elämänsä päättänyt naisen alku. Saan sen näyttämään itsemurhalta. Ja miksen saisi, eihän minua ole olemassakaan."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti