keskiviikko 4. joulukuuta 2013

Pää puhki

Mietityttää.

Niemi. Ei minulla ole enää paha olla. En minä mieti enää kuolemaa. Koko aikaa. En ole viillellyt viikkoon, vaikka mieli onkin tehnyt. On tehnyt mieli viiltää aivan helvetisti. Välillä olen päässäni jo suunnitellut kuinka sitten, kun pääsen viiltämään, minä viillän tuohon ja tuohon ja tuohon. Mutta en ole.

Kannattaako minun enää mennä Niemeen? Onko se tarpeellista minulle vai tuhlaanko yhteiskunnan varoja vain siinä? Jos menen, niin milloin menen?

Tällä viikolla en enää haluaisi. Loma alkaa virallisesti huomenna, mutta suunnittelin lintsaavani huomisen. Koulu ei taaskaan jaksa kiinnostaa.

Ensi viikolla maanantaina on lääkäri, tiistaina psykologi, keskiviikkona psykiatrinen, torstaina vapaa päivä ja perjantaina alkaa koeviikko, joka kestää joululoman alkuun asti.

Joululomalla en haluaisi mennä. Se on kuitenkin vapaata, saan nukkua rauhassa, eikä minun tarvitse stressata koulusta.

Ehkä se on turhaa. Olen kunnossa, en suunnittele itsemurhaa järjestelmällisesti.

L. En ole kuullut hänestä eilisen klo 9 jälkeen mitään. Toisaalta en ole itsekään koittanut ottaa häneen yhteyttä, minulla on muka ollut koko ajan jotain muuta tehtävää. Miten niin muuta tehtävää? Jos oikeasti olisin kiinnostunut hänen voinnistaan, olisin vaikka herännyt 5min aikaisemmin, että olisin ehtinyt lähettää hänelle viestin, kysynyt mitä kuuluu.

En oikeastaan pelkää, että hän olisi tehnyt itselleen jotain, mutta sekin vaihtoehto on olemassa. Hänellä oli eilen ihan hyvä fiilis, vaikka vähän masensikin, näin hän minulle kertoi. Hänellä tuntuu menevän paremmin, vaikka heikkoja hetkiä onkin. Toivon todella, että hänellä oikeasti meneekin paremmin, ja että hän huomaa sen itsekin ja pystyy imemään siitä voimaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti