lauantai 27. heinäkuuta 2013

Sammakon varpaita ja kyyneleitä

Eilisen jälkeen tänään onkin ollut aivan erilainen tunnelma. Menin nukkumaan, kun sain postauksen kirjoitettua 3 aikaan aamuyöllä. Unta en saanut ennen kuin 4, silloinkin jouduin turvautumaan unilääkkeeseen. Huonosti nukutun yön jälkeen ajoin mummulle tekemään eväitä heinäpäivää varten.
Minä todella pidän heinäpellolla olemisesta, saan näyttää sukulaisille, että kerrankin osaan tehdä jotain ilman opastusta ja saan muiden huomaamatta rääkätä itseäni kantamalla painavia paaleja 'turhaan' kasoihin ja kävellä auringon paahtaessa kiireellä pellon päästä päähän. 

Yhdestä asiasta en kuotenkaan heinäpäivissä pidä. On monia pienempiäkin asioita, kuten kuumuus ja heinien pistely, jotka häiritsevät, mutta kaikkein pahinta ovat SAMMAKOT. Ette usko, kuinka paljon inhoan ja pelkään sammakoita.
Olen nähnyt 2 tunnin aikana 5 nyrkin kokoista rupikonnaa ja 3 sammakkoa ja olen jokaiselle muistanut kiljua, yhdelle jopa itkin, koska säikähdin ihan helvetisti, kun huomasin ison rupikonnan istuvan 5cm kenkäni vieressä. Yäk yäk YÄK!!!

Kerroin E:lle ja S:lle blogistani. Laitan kuvaksi viestejä E:Itä tänne, sain ne, kun kerroin blogista. Sai hymyn huulille! :) Kiva saada tunnustusta tekstillä, on sitten todisteita.
 Toivottavasti tämä vähän selvittää minun ajatuksiani teille. Yritän edelleen kirjoittaa kuten tähänkin asti, kaikki ajatukseni, mielipiteeni, kuulumiseni. Haluan jonkun edes tietävän mitä mielessäni liikkuu.

Näytin muutaman tekstin myös äidilleni. Hän luki ne hiljaisuuden vallitessa, keskittynyt ilme kasvoillaan. Lopulta hän katsoi minua ja kysyi mitä hän voisi tehdä. Luoja mikä kysymys, en minä tiedä. Ei mitään? Kai? Eikö tämä ole minun sotkuni, minun ongelmani, joka minun on pakko selvittää itse?

"Pistää kädet ristiin, toivoa parasta ja pelätä pahinta?"

Niin kai. Minuun sattuu jo pelkästään sekin, että joudutte koko ajan pelkäämään pahinta. En haluaisi aiheuttaa teiIle huolta. Älkää huolehtiko, kyllä minä sanon, kun oloni on perseestä ja kyllä te sen huomaatte, vaikka en sitä kertoisikaan.
Toivokaa parasta ja pelätkää pahinta. Ette te muutakaan oikein voi, te ette pääse minun pääni sisälle keräämään ajatuksian rullalle ja heittämään vääriä, itsetuhoisia ajatuksia roskiin. Jos se olisi mahdollista, olisin teille antanut jo luvan tehdä sen päästäkseni vihdoin rauhottumaan ja nauttimaan elämästä.

Nyt tämä alkaa vaikuttaa siltä, etten arvosta teidän antamaanne apua ollenkaan. Asia ei todellakaan ole niin. Olen todella kiitollinen teille saamastani avusta ja tuesta. Minä vain olen päättänyt, että tämä on minun taisteluni, joka minun on käytävä yksin. Syytä en tiedä, mutta toivon saavani teillä tukea ja apua edelleen. Olette minulle todella tärkeitä, vaikka en sitä teille juuri koskaan kerrokaan.
Huomatkaa seksikäs RDj taustakuva. Uhuhu  mikä ilme ♡ ;)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti