Tähän asti on ollut hyvä päivä, vaikka väsyttänyt onkin. Käytiin autoilemas kaverin kans ja tyhjennettiin loput kamat pois Treen kämpästä. Kauhee ajomatka kyl oli, lainattiin iskän pakettiautoo, joka piti kaameeta meteliä kun ajo yli 60km/h ja koko ajanhan meillä oli taas kiire paikasta A paikkaan B et sitä sit todellakin ajettiin niin nopeeta ku vaan sai, välillä nopeempaaki :D
Ollut tosiaan niin paljon tehtävää ja mietittävää ettei ole pahemmin ehtinyt masennella. Koko päivän on pitänyt myös esittää olevansa täysin kunnossa. Tämä kyseinen kaveri, sanotaan vaikka H, tietää kyllä masennuksestani, mutta hän ei tavallaan ota sitä tosissaan. Välillä tuntuu ettei hän edes välitä siitä että minulla on paha olla, hän aivan kuin unohtaa sen ja keskittyy vain itseensä. Joo hän on vähän itsekäs, mutta kilttinä ihmisenä kestän sen mukisematta. Meillä on kahdestaan yleensä niin hauskaa ettei tuollainen oman navan tuijottelu merkitse paljoakaan. Joskus, myönnän kyllä, hermot ovat niin kireällä ja on muutenkin paska olo että on pakko päästä eroon hänestä jottei vain tule sanotuksi jotain todella pahasti. Minä kun en osaa sopia, en osaa anta itselleni anteeksi. Kadun vieläkin yhtä pientä riitaa erään tytön kanssa joka tapahtui ala-asteella vaikka juttu onkin jo sovittu ja meistä tuli lopulta parhaat kaverit 4 vuodeksi.
Tällaista tänään. Hyvä päivä tähän asti, tosin nyt tuli pää kipeäksi että katsotaan kuinka kauan hyvä olo jatkuu...
Kuka puhaltaa nyt?
Kuka puhaltaa nyt?
Kuka puhaltaa nyt?
Prinsessoja ja astronautteja - Sanni
Katkelma on päivän biisistä, oon kuunnellu tätä koko päivän repeattina. Kuvaa jotenkin olotilaa yleensäkin, kuka nyt auttaa kun äite ei siihen enää pysty?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti