Turhauttava päivä. En ole tehnyt mitään. Istunut ja täyttänyt ristikoita. Heräsin 10 ja tulin istumaan keittiön pöydän ääreen. Sen jälkeen en ole tästä juurikaan noussut. Kerran kävin vessassa, muuten olen velvoittanut pikkuveljeni palvelemaan minua. Kyllä, olen ollut 9 tuntia hereillä ja käynyt vessassa vain kerran. En ole syönyt mitään, en ole juonut mitään, en ole käyttänyt kännykkäänikään juuri ollenkaan (nm. nukun kännykkä kädessäni), en ole juuri puhunutkaan vapaaehtoisesti, vastaillut vain kysymyksiin ja pyydellyt antamaan vettä tai avaamaan ikkunan.
Miettinyt olen. Mieliala on pitkästä aikaa taas etusijalla ajatuksissani. Erehdyin miettimään tulevaisuutta. Tänään on 25.7., biologian kirjoitukset 16.9., en ole tehnyt elettäkään lukeakseni. Minulla ei ole mitään innostusta lukea ja opiskella. Minua ei kiinnosta oppia enää ikinä mitään, minua ei kinnosta tietää mitään, minua EI KIINNOSTA!!! Se pelottaa, olen aina tykännyt oppia. Oppiaine on vaihdellut, mutta olen aina halunnut oppia uusia asioita ja etenkin tietää turhaa nippelitietoa, jolla olen voinut päteä (heh). Mitä nyt, kun minua ei enää innosta oppia? Mitä nyt voin enää odottaa huomiselta?
Olen aina ollut hyvä oppilas, joitakin aineita minun ei ole tarvinnut edes kummemmin opiskella saadakseni hyviä numeroita. Mitä jos nyt kun kiinnostus on mennyt en enää opikaan ja numerot putoavat? Nyt olisi aika jolloin ainakin pitäisi opiskella. Minua pelottaa, että viimeisenä lukiovuotena numeroni laskevat kuin lehmän häntä, koska masennus vie kiinnostuksen jopa rakastamastani oppimisesta.
Helvetti. Epäonnistuminen pudottaa minut aivan varmasti pohjalle, en halua, jaksa enää sitä. Minun voimani eivät riitä enää nousemaan siitä suosta, mutta voimani eivät myöskään riitä enää opiskeluunkaan. Kesälomaa jäljellä vielä ~3vkoa ja minä murehdin opiskelusta.
Säälittävää valitusta, ota itseäsi niskasta ja opiskele äläkä siellä poraa. Noin minä olisin muutama vuosi sitten ajatellut jos olisin lukenut jonkun muun tekstiä. Nyt ymmärrän heitä, ja sisimmässäni anon anteeksiantoa kaikilta, joita olen pitänyt heikkoina. Minä ymmärrän teitä ja haluaisin ottaa teiltä kaiken sen tuskan pois, jota olette kokeneet. Minä ansaitsen tämän tuskan, olen käyttäytynyt väärin, mutta te kaikki rakkaat, miten haluaisinkin auttaa teitä!!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti