Haaveet kaatuu

Niinpä niin olisihan se pitänyt tietää. Olen taas niin loukkaantunut kaikille, että hävettää. Suunnitelmanahan oli että menen kavereiden, sanotaan vaikka E ja K, kanssa huomenna Powerparkkiin. No suunnitelma kaatu, koska E ei jaksanut lähteä.
Ärsyttää,  miksi menin taas kerran luottamaan ja tekemään suunnitelmia huomiseksi. Olin jo tarkkaan päättänyt mitä laitan päälleni ja minne menen yöksi. Joo tyhmäähän se oli, kuka 18v vielä suunnittelee mitä laittaa päälleen huvipuistoon (nyt tuntuu tyhmältä että ajattelen noin).
Oma vika, itse päätin luottaa vaikka tiedän ihan helvetin hyvin että luottaminen on tyhmiä varten.  Olen jo niin monta kertaa vannonut itselleni etten luota suunnitelmiin ennen kuin ne toteutuvat. Pyrin itse pitämään kaikki lupaukseni, joka ikisen,  enkä voi sietää sitä kun sovitut asiat  peruuntuu, etenkin jos syynä ei ole mitään vakavaa vaan vain 'en jaksa'.
Urgh että on taas loukkaantunut olo. Masentaa aina vaan enemmän kun ymmärrän kuinka tyhmä taas olin. Vannon jälleen uudestaan itselleni etten luota ennen kuin suunnitelmat toteutuu, pian rikon taas lupakseni itselleni ja sen tajuaminen masentaa vielä enemmän.
Kaivan itselleni hautaa. Ryven itsesäälissä. Säälittävää. Toivon että hauta on pian valmis. Haluan kaatua uupuneena, toivonsa menettäneenä kuopan pohjalle ja kuolla.