Hirveä päivä. Toinen teksti tänään, mutta pakko kirjoittaa. Masennus kalvaa, olen epäonnistunut jälleen kerran.
Äidillä on tänään syntymäpäivä. Ei hän pyöreitä täyttänyt, mutta kuitenkin eikö minun tänään pitäisi olla iloinen ja positiivinen vain jotta äiti tänä yhtenä päivänä voisi olla huolehtimatta minusta ja keskittyä vain itseensä. Haluaisin niin kovasti etten pilaisi äidin päivää tällä jatkuvalla kiukuttelulla ja surullisella ilmeellä. Minä yritän olla iloinen, yritän hymyillä, mutta tunnen piston sydämessäni aina kun suuni vääntyy tekaistuun hymyyn. "Sinä olet feikki, lopeta ennen kuin nolaat itsesi, kaikki tietävät ettet osaa iloita muiden puolesta."
Masentaa masentaa masentaa! Helvetti! Haluan olla iloinen, haluan tuntea muutakin kuin kuolemanhalua, vihaa ja surua. Kiukuttaa.
Kävin juoksemassa yhtä jyrkkää mäkeä ylös muutaman kerran. Ajattelin vihan lauhtuvan kun saan liikuttua. Voimat loppuivat kesken, paska kunto, ihramursu. Vihan lisäksi alkoi vielä vituttaanki kun ei kunto riittänyt kuin 3 kertaan. Tällä vitutuksen määrällä voisin juosta maratonin mutta kun kunto EI riitä!!!
//lajittelin itsekseni nauloja ja ruuveja erikseen. laatikosta josta lajittelin löysin 5cm leveän terän. Vihdoin kunnollinen viiltelyterä! Enää ei tarvitse piilotella puukkoja tai hajottaa sheivereitä, jotta voisi viillellä. Sairas ihminen, iloitsen siitä että löysin tavan satuttaa itseäni, mutta iloitsen kuitenkin. Odotan malttamattomana että jään yksin että pääsen koittamaan terääni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti