torstai 29. tammikuuta 2015

Taas tein sen

Jotain pitäisi varmaan eilisestä kertoa.

Hävettää. Taas.
Hyvä päivä, sain vietettyä aikaa äoden kanssa kahdestaan ja juteltua kaikenlaista.
Koko päivän olin kuitenkin väsynyt, en ole pian kahteen viikkoon saanut nukuttua kunnolla painajaisten vuoksi. Mirtazabin on melkein loppu, lisää saan vasta kun olen taas käynyt läpi melatoniin lääkärinmääräyksellä. Painajaiset herättävät öisin, nukun pätkissä, en uskalla nukahtaa koska pelkään painajaisia.

Väsymys aiheutti hysteeriset naurukohtaukset mutta myös tiuskimiset. Mieliala muuttui sekunneissa. Välillä kaikki tuntui helpolta, välillä halusin luovuttaa koska mistään ei tullut mitään. Olin kuin kaksi ihmistä.

Pääsin 23 aikaan navetasta. Olin yksin sisällä. Tai oli täti sisällä mutta varmaan sammunut kammioonsa. Leikkasin leipää.  Yhtäkkiä se ajatus vain ilmestyi päähäni. Seuraavaksi puukko oli ihollani ja veri alkoi vuotamaan. Viisi ranteessa, myöhemmin yöllä tein vielä 4 reiteen.

Oon taas täällä ja vaikka tiedän että täältä voi päästä pois rn jaksaisi enää yrittää. olen monta kertaa ollut ylhäällä mutta kerta toisensa jälkeen putoan ja kaikki se taistelu tuntuu taas turhalta.

Kävin taas yöllä ulkona. Halusin kadota. Halusin käydä järvellä. Pudota jäihin.  Hukkua. Pakotin itseni itkemään. Purkamaan oloa. Itkin tunnin verran ulkona ja palelin. Hyvä. Tunsin jotain muuta kuin tämän paskan. Tunsin olevani elossa.

// K:n kanssa on tosiaan välit poikki.. tai jotain. ei olla puhuttu, mitään. ei siinä mitään, en häntä haluaisikaan häiritä, meiän välit on ollu huonot jo vajaan 2 vuotta.. taisin roikkua hänessä, tiesin sen jo silloin mutta tarvitsin jotain joka pitää minut ylhäällä. tein väärin, se on minun tehtäväni pitää minut ylhäällä ja jos en pysty siihen niin se ei ole elämää. en saa käyttää heikkouttani tekosyynä vetää muitakin alas.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti