Ihminen on loppujen lopuksi aika tyhmä olento. Vaikka muistissa on yhä, kuinka alhaalle vajosi toisen tekojen vuoksi, se unohtuu heti kun se toinen tulee puhumaan.
Viime kerrasta on vuosi. Olisi minun puolestani voinut jatkua niin loppu elämäni ajan. Tunteet vasta unohtuivat, olin vasta pääsemässä pystyyn.
T. Juuri se samainen T, joka pudotti minut lähes yhtä syvälle kuin mummun kuolema. Nosti minut taivaaseen ja pudotti sitten kun en ollut valmis kannattelemaan itseäni, kun olin jo tottunut että voin tukeutua häneen.
Hän tuli puhumaan. Toisen kerran viikon sisällä.
Ja olen jälleen sekaisin.
Mitä hän haluaa minusta?
Tai no, minulla on vahva epäilys mitä hän pääasiassa haluaa minulta. Hän ei vain tule saamaan sitä ainakaan minulta.
Mutta haluaako hän jotain muutakin?
Miten minun pitäisi suhtautua häneen?
Haluanko ylipäätään suhtautua häneen mitenkään vai haluanko vain unohtaa hänet?
Päästänkö hänet jälleen elämääni peläten, että hän tuhoaa sen heikot perustukset?
Vai luotanko siihen, että osaan pitää itsestäni huolta ja potkia hänet pois jos hän edes ajattelee satuttavansa minua?
En todellakaan tiedä.
Seuraavaksi olisi vuorossa miettiä niihin vastaus.
Rawr
VastaaPoista