Edelliset viillot paranivat vasta. Viime yönä ei tarvinnut vetää pitkähihaista päälle nukkumaan mennessä.
Haluan tehdä lisää.
Sattuu. Paha olo vyöryy päälle. Itkettää, kiukuttaa, masentaa. Epätoivo.
Kaikki sanat ovat minua vastaan.
Minä olen väärä.
Näitä hetkiä on ollut usein viime aikoina.
Jään tuijottamaan teriä.
Hukutan ajatukset musiikkiin.
En suostu kuuntelemaan muiden sanoja.
Vältän viimeiseen asti.
Taistelen.
Olen terve
.
.
.
Miten olen taas tässä tilanteessa?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti