Tyhjensin kännykän gallerian masennus kuvista.
Tai poistin suurimman osan. Yritän päästä eteenpäin ja se onnistuu kun jätän vanhan taakseni enkä tee varasuunnitelmaa mitä teen jos palaan takaisin. Ahdistavaa ja stressaavaa, mutta kyllä minä selviän.
Koulu ei kiinnosta enää ollenkaan. Haluaisin vain olla kotona ja lusmuilla, mutta niin ei kuulemma voi tehdä. Pakko repiä itseni ylös aamuisin tai makaan sängyssä koko päivän.
Ajatukset eivät nyt oikein liiku, mutta kuva kertoo enemmän kuin 1000 sanaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti