Kottero

Äite osti minulle tiistaina auton. Renault Clio. Ottaa suoraan sanottuna päähän tuollainen ropponen. En halua olla kiittämätön, mutta tuo auto on huonontanu minun ja äiden välejä enemmän kuin mikään muu koskaan.

Koko auto asia lähti nyt siitä, kun löysin netistä ihanan Opel Astran, johon rakastuin. Se olisi ollut täydellinen, hintaakin oli vain 1990€ ja seuraava katsastus olisi ollut vasta ensi vuonna. Se oli, itseasiassa on edelleen, myynnissä liikkeessä, joten takuut auton kunnosta olisivat olleet paremmat.

Äite kuitenkin ihastui tuohon Renaultin kotteroon eikä ottanut kuuleviin korviinsa kun sanoin haluavani mielummin sen Opelin. Hän vain tivasi uudelleen ja uudelleen ostetaanko Renault ja kun en viitsinyt vaivautua sanomaan enää mitään, hän osti sen.

Ottaa päähän. Äiden kanssa tulee riitaa lähes kaikesta mahdollisesta, mikä on todella harvinaista meidän kanssa. Riitojen lisääntyessä minun tekee yhä useammin mieli viiltää. Viime kerrasta, kun halusin viiltää on kulunut monta viikkoa, mutta nyt ajatus tulee päähän monta kertaa päivässä. Pelottaa. Kaikki tuon saatanan kotteron takia.

Älkääkä ajatelko, että olen lapsellinen, kultalusikka perseessä syntynyt kakara, joka on tottunut saamaan kaiken ilmaiseksi minkä haluaa. En ole. Olen kaiken eteen tehnyt töitä. Sain muuttaa omilleni, kun olin ensin ollut lomilla töissä päivittäin. Ajokorttia en pyytänyt, mutta äite maksoi sen silti. Hyvitykseksi olin taas töissä. Opelinkin eteen olin jo ollut töissä koko lukuloman aina viime tiistaihin asti.

Pelottaa vaan, että tuo kottero pilaa minun ja äiden välit pidemmäksi aikaa.