Kaiiki on hyvin. Oikeastaan todella hyvin.
Se on nyt vissiin virallista; mä ja J seurustellaan. Eikä oo kyl mitään valittamista, paitsi et meil on yhteistä aikaa ihan liian vähän.
Haluisin vaan hehkuttaa kuinka ihana J on ja mite onnelliseksi se saa mut. Mut tien et jos alan hehkuttaan ni jotain pahaa tapahtuu. Näin pari päivää sit painjaista et J jätti mut, enkä herättyäni tienny oliko se totta vai unta. viime yönä sain pienen paniikin päälle, kun mietin sitä unta, onneksi J oli vieressä niin rauhotuin.
.
.
.
Syksy tuli. Pimeys tuli. Sen huomaa kyllä. Koko ajan väsyttää, aamusin nouseminen on aina vaan vaikeempaa. Sadepäivät saa mut tuijottaa kaukaisuuteen, miettimään, ajattelemaan. Onneksi nyt ajatukset pyörii pääasiassa J:n ympärillä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti