En tiedä. Minun ei varsinaisesti ole paha olla. Kuitenkin välillä vain tulee ahdistus. Tulee sellainen olo, että olisi pakko saada itkeä. Pakko saada purkaa ajatuksia johonkin tai tulen hulluksi. Ajatukset juoksevat enkä saa niistä kiinni. En saa tehtyä mitään, keskityttyä mihinkään. Aivan kuin olisin epäonnistumassa ja viime hetken pakokauhu valtaisi mieleni: "pakko keksiä jotain".
Stressi kirjoituksista alkoi eilen. Istuin kahdeksan tuntia pöydän ääressä tekemässä fysiikan tehtäviä enkä saanut tehdyksi kuin 6 tehtävää 8:sta, joita yritin. En vain yksinkertaisesti osaa tai muista enää lakeja ja kaavoja, joita tarvitsisin.
Pelkään aina vain enemmän, että uneni käy toteen; että saan C:n ja olen huonompi kuin muut. Äidinkielen tekstitaidonkin yo meni aivan päin vittua, vaikka olen aina tykännyt ja osannut kirjoittaa ja ymmärtänyt, mitä tekstiltä haetaan.
Ainut kirjoitus mitä en stressaa on matematiikan, mutta sekin on lyhyt oppimäärä, joten siitä minun kuuluukin saada vähintään M.
Kesästä tulee taas samanlainen helvetti kuin viime kesästäkin, jos kirjoitukset menevät päin vittua enkä saa työpaikkaakaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti